Juhana Tainio, tuo huolestuttavissa määrin turkulaistunut kuvanveistäjä vaihtaa kiinnostuksen aiheita melkein yhtä usein kuin sukkiaan. Viime talvi kului suurilta osin miehen ensimmäisen moottoripyöräprojektin parissa, josta tarttui matkaan ainakin välttävä maaliruiskun käsittelytaito ja perustuntuma automaaleista. Sekä parantumaton addiktio bensankatkuun. Edellinen hurahdus vie elektroniikan syövereihin, vaan eipä siitä nyt tässä yhteydessä enempää. Näiden harrastusten ohella Tainio on myös esiintynyt edukseen turkulaisen metalliteollisuuden kätyrinä ja sekoittanut soppaa museokentällä. Paljon on siis uhrattu palkkatyönkin alttarille, mutta, ehkä tärkeimpänä, onneksi myös upokkaat paikallisella taidevalimolla ovat säännöllisesti saaneet osansa Tainion käsittelyssä. Kärsämäelle Tainio tuo jo hieman iäkkäämmän, mutta vain kerran esillä olleen puureliefinsä (vuodelta 2007), sekä pari uudempaa abstraktia kikkaretta. Käyhän tsekkaamassa.

[Bu'ooom] Abstraktio#6

 

Sanna Vainionpää on kuvataiteilija joka saa usein ideansa täysin sattumalta. Teosten ajatukset voivat lähteä liikkeelle erilaisten ihmisten kohtaamisista, yllättävistä tapahtumista tai tunnelmista. Hän etsii ympäriltään yksityiskohtia, erilaisia näkyjä joihin takertuu ja alkaa nakertamaan mielessään teoksiksi.  Välineinään hän käyttää monipuolisesti erilaisia medioita  mm. keramiikkaa, valokuvaa, löydettyjä objekteja, installaatiota ja maalausta. Tämän vuoden kesänäyttelyn teema ”Ei sivustajakatsojille” vei Vainionpään ajatukset villiin länteen. Westerneistä tuttu repliikki tulee näyttäytymään banderollina Ars Kärsämäessä.  Teksti herättää monenlaisia ajatuksia ihmisten välisistä suhteista. Henkilökohtaisella tasolla teksti voi kuvata esimerkiksi tunnetta kuinka vaikeaa voi olla asua läheistenkin ihmisten kanssa samalla paikkakunnalla. Toisaalta teksti tuo esiin myös yleisellä tasolla laajasti ennakkoluulojen ja eriävien mielipiteiden kirjon jotka taas voivat aiheuttaa tunteita siitä että jokainen ei ole kaupunkiin tervetullut.

sanna

 

Markku Haanpää työskentelee pääsääntöisesti monotypia tekniikan parissa, jota saattaa toisinaan maustaa myös maalaamalla / piirtämällä. Työskentelymetodi on abstrakti. Hän on kiinnostunut kuvan kerroksellisuudesta. Hänen teoksissaan saattaa olla jopa kymmeniä painokertoja. Kuva rakentuu kerros kerrokselta ja väri väriltä. Useimmiten hän jättää jokaisesta kerroksesta näkyviin jotakin, mutta toisinaan saattaa peittää aikaisemmat pinnat; sulkea ja avata uudelleen. Työskentelyn lähtökohta on intuitioon pohjautuva. ”Työskennellessäni en tiedä työn alla olevan teoksen lopullista ilmentymää, mutta autan sitä väri väriltä eteenpäin. Olen teokselle kropaltani tekninen apuväline, joka pyrkii aistien avoimuuteen ja rehellisyyteen. Läsnä on materiaali, mennyt ja tuleva. Aika. Keskityn struktuureihin, värien rinnastuksiin ja niiden hehkuun tai hehkumattomuuteen. Lähtökohtia kuvamotiiveilleni löydän useimmiten luonnosta ja ’ajan kulumista’. Oleellista työskentelyssäni on myös kysyminen; avoin mahdollisuus, ei valmiiksi lukittu vastaus.”

haanpaa_kokonaisuudesta_fragmentit_2014_15x15_monotypia haanpaa_kokonaisuudesta_perhepotretti_monotypia_120x90cm_2

 

Aarno Rankka on valmistunut Turun taideakatemiasta 1998. Taiteellisen työn lisäksi hän on työskennellyt piirustuksen ja veiston opettajana, galleristina, biodynaamisena viljelinänä sekä puuseppänä. Hän on tehnyt lukuisia muotokuvia tilauksesta. Rankka on Suomen Biotaiteen Seuran ja Guild of Metallic Art in Finlandin jäsen. Tällä hetkellä taiteellisen työnsä ohella Rankka kehittelee aurinkokeräintä DI Paavo Lanton kanssa.

a-rankka2 a-rankka3

 

Joel Sievers. ”Abstraktia taidetta on yritetty määritellä esimerkiksi todellisuutta jäljittelemättömäksi taiteeksi. Teosteni keskiössä ovat väri ja muoto. Näkyvän todellisuuden imitointi ei herätä kutsumusta toteuttaa maalausta, mutta toisaalta olen kiinnostunut kasvojen abstrahoimisesta. Todellisuus käsitteenä sekä teoksen olemuksen herättämät kysymykset kiinnostavat itseäni tällä hetkellä ja haluan provosoida katsojaa käymään keskusteluja taiteen merkityksistä nykyaikana. Eksistentialismin mukaan yksilöllä on täysi vastuu luoda merkitys omalle elämälleen. Ihmisyyttä ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen on vapaa valitsemaan olemisen tapansa itse ja toisaalta siihen myös pakotettu. Tätä haluan toteuttaa myös taiteessani, katsoja on vapaa löytämään merkityksiä töilleni tai kokemaan ne puhtaasti esteettisinä esineinä”.

sievers_x1 sievers_x2

 

Katri Ikävalko on kuvataiteilija, erikoistunut taidegrafiikkaan. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuninkaallisesta Taideakatemiasta Antwerpenissa, Belgiassa vuonna 2010. Taiteellisessa työskentelyssään hänen pääpainonsa on kivilitografiassa, mutta hän on aina kokeileva ja avoin eri tekniikoille. Ikävalko on kansainvälisesti hyvin orientoitunut, ja myös työskentelee suuren osan vuodesta ulkomailla.                           ”Kuva-aineistoni syntyy lakanoista ja niiden sisällyttämästä symboliikasta. Vuodevaatteet ovat samanaikaisesti sekä levon että pelon tyyssija, joihin ihminen kääriytyy joka yö. Niistä henkii tarinallisuus ja miljoonat kuvamaailmat, jotka jäävät vain kokijansa tietoisuuteen. Puhtaat valkeat lakanat mielletään tarjoavan turvaa, mukavuutta sekä paikkaa leposijaksi seuraavaa yötä vasten. Ne voivat sitä vastoin muuttaa merkityksensä myös painajaismaisiksi käärinliinoiksi. Tämä rinnastus ja vastakohtaisuus kiehtoo minua. Elän unen ja valveen rajapinnalla. Käsittelen teoksissa elementteinä lakanamyttyjä, jotka kuvastavat yöllistä prosessointia alitajunnassa. Myllerretyistä lakanapinnoista muodostuu maisemallisia kuvia, joissa uni kohtaa todellisuuden.”

katri3 katri2

 

Annika Kivi. ”Työni ovat tutkielmia kehonkuvaan ja yleisesti ihanteisiin liittyvistä pakkomielteistä. Kuvaan riittämättömyyden tunteita omien elämän odotusteni ja yhteiskunnan asettamien vaatimusten keskellä. Ammennan kuviini aineksia mediasta, mainosmaailmasta ja sosiaalisesta mediasta. Kuvissani oksennan värikästä siirappia paperille, kun en olekaan enää varma tulisiko minun pyrkiä ihanteisiin sokerihumalan siivittämänä, vai taistella annettuja normeja vastaan.”

annika1 annika2

 

Minnamaria Nurmi Olen 2010 Turun taideakatemiasta valmistunut kuvataiteilija. Opiskelin pääaineenani taidegrafiikkaa mutta olen aina työskennellyt pääasiassa piirtämällä. Työni ovat välittömiä kommentteja ja ajatuksia omasta elämästäni. Piirtäminen on minulle tapa ymmärtää elämääni. Sen avulla voin etäännyttää itseni vaikeistakin asioista ja tutkia asiaa objektiivisemmin, ja toisaalta päästä vielä lähemmäs. Viimeaikoina olen pohdiskellut erityisesti yksilön suhdetta toisiin ihmisiin ja itseensä, seksuaalisuutta, rakastamista ja sen vaikeutta, sekä onnellisuutta ja sen määritelmiä. Toiveenani on luoda teoksia joihin katsojat voivat visuaalisen kokemisen lisäksi samaistua ja käyttää tunnekokemuksiaan hyväksi omassa elämässään. Tällä hetkellä pääasialliset työskentelyvälineeni ovat lyijykynät ja puuvärit. Tyylini on sekoitus realismia, sarjakuvaa, mustaa huumoria ja sympaattisuutta.

minnamaria2 minnamaria1

 

Nunnu Roselli. Työskentelen vaihtelevilla tekniikoilla, useimmiten kuitenkin piirtämällä tai piirrosta muihin tekniikoihin yhdistämällä.  Joskus tulee vähän flirttailtua kitchiydenkin kanssa. Teokseni ovat yleensä esittäviä, välillä aika pikkutarkkojakin piperryksiä ja usein kuvaan ihmistä. Viime aikoina olen ollut erityisen kiinnostunut kuvaamaan ihoa ja ilmiöitä sen pinnalla.

nunnu

 

Henrikki Jokela saa suurta nautintoa laineiden liplatellessa venhon pohjaa vasten, rantakoivujen siivilöidessä valon sirpeleiksi. Toisaalta kaupungin betonisiluetin kaartuessa ylle hän tuntee elävänsä. Tämä rauhan ja rappion välinen ristiriita hänessä purkautuu ulos melankoliaa suutelevina kuvina.

paivauni sydameni

 

Tonja Goldblatt on valmistunut taidegraafikoksi 2006. Taiteilijana hän ei ole kuitenkaan lukkiutunut yhteen tekotapaan, vaan valitsee teoksen tekniikan sen aiheen tai sijoituspaikan mukaan. Hän siirtyy luontevasti esittävästä abstraktiin, ja lasikaiverruksesta tai perinteisestä metalligrafiikasta esinekoosteisiin ja paikkasidonnaisiin teoksiin. Viimeisissä teoksissaan hän on tutkinut pienuutta ja äärettömyyttä ja sitä ennen ajan kulua ja muistojen haurautta. Käytetyt materiaalit ovat usein hauraita tai särkyviä, kuten rikkinäistä lasia tai kuivattuja kasvinosia.

Goldblattia kiinnostavat hienovaraiset ja lähes huomaamattomat asiat, joista saattaa löytää uusia mailmoja jos niitä pysähtyy katsomaan. Pienten teosten idea saattaa mennä katsojalta kiireisellä pikavilkaisulla kokonaan ohi.

tonja

 

Johanna Lonka. Työskentelyni on viime vuosina sijoittunut pääasiassa veistosinstallaatioiden ja piirrosten pariin. Sekatekninen tuotanto sisältää lisäksi videota, ääntä, teksti-/kuva-/sarjakuvateoksia tai yhteistyöprojekteja edellämainittuihin liittyen. Pohdin teemoja kuten lajityypillisyys, muuntautumiskyky, toden ja epätoden raja sekä ekosentrinen vs. antroposentrinen lähestymistapa. Taustavaikuttimia teoksiin tuovat muun muassa uutisointi, julkaisut, dokumentaatiot ja luokitukset, toisinaan taas folkloristiset uskomukset ja tarinat. Työskentelyprosessissa kuvaelmien hahmot saavat persoonallisuuden jonka kaikista kyvyistä,  luonteesta tai perimästä en ole aina itsekään aluksi täysin selvillä, reviirinjako syntyy järjestyksen hallitun kaaoksen  ja vuorottelun periaatetta mukaellen.

lonka Lonka_maanparantajia_yksityiskohta2

 

Susanna Peijari on pikkukyläläistynyt turkulaisperäinen kuvataiteilija, joka teoksissaan pyrkii hiljaiseen ja hyväntuuliseen kantaaottavuuteen. Toistuvina teemoina esiintyvät tämä hetki, jatkumo ja tulevaisuus, suuret asiat pienissä ilmiöissä ja onnellinen luottamus. Teokset eivät koskaan ole yksin, vaan joko sijoitettuna hallitsemaansa tilaan seinämaalauksina tai kaltaistensa tukemina ja toistamina installaatioina. Tärkeää: ajatus, sanat, paikka, uteliaisuus, tunne.

peijari

 

Timo Takala on käsitetaiteellisesti suuntautunut kuvanveistäjä, joka tykkää leikkiä sanoilla, symboleilla ja mahtipontisilla merkityksillä. Nimi on tavallisesti erottamaton osa teosta, jonka fyysinen muoto ei välttämättä ole kovin mielenkiintoinen sinänsä. Tekniikka määräytyy idean mukaan, mistä seuraa, että aina on jotain uutta opeteltavaa. Aiheet voivat olla vakavia, mutta mukana on usein annos huumoria.

takala1 takala2

 

Maria Matikka. ”Olen huomannut etten voi tuntea oloani täysin kotoisaksi: en Espoon kolme vuotta asumamme kerrostalon kotipihalla, enkä toisaalta Dakarin yhteisöllisessä lähiössä, jossa vietimme viisi kuukautta. Kotioven ulkopuolella kun alkaa alati vaihtuvaan ulkomaailmaan sopeutuminen, sattumanvaraisten ihmisten kohtaaminen ja itsensä peilaaminen jokaisessa silmäparissa joka paikassa.”

Tommi Matikka. ”Maailmassamme vallitsee päämäärättömyyden tunnelma. Yksilön on vaikea nähdä omien tekojensa merkitys osana kokonaisuutta. Toisaalta kysymys kollektiivisista päämääristä vainoaa meitä ihmiskunnan synnyn alkuajoista asti. Yhteisöllisellä tasolla ollaan kaikkialla erimieltä siitä, mikä on tavoittelemisen arvoista. Taiteilijan ammatin henkilökohtaisen vapauden ja toisaalta yhteiskunnallisen kodittomuuden myötä tuo irrallisuuden tunne korostuu.”

matikat

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliin:

  1. Paluuviite: ARS KARSAMAKI opening 13.06.2014 | Kärsämäki Creative Factory

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s